Sunnuntain suitsutukset.

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , ,

Paprika-cashewpesto (Pirkka) on löytänyt tällä viikolla yhteen jos toiseen ruokaan (reseptejä tulossa ensi viikolla ainakin kaksi). Tämä herkku löytyi ekan kerran Juuan K-kaupasta ja heti ensimmäisestä maistiaisesta olin myyty! Tämä sopii niin nuudeliwokkiin kuin kermaisiin kastikkeisiinkin ja Lillipä söi tätä suoraan purkistakin. Suosittelen!😛

s1.png

Pomppulinnat on tällä viikolla olleet Lillillä mielessä ihan joka välissä. Siksi oli erityisen ihanaa, että Lilli tänään viimein pääsi pomppulinnaan kun Mäki-Matin perhepuistossa oli jokin tapahtuma. Lilli pomppi yhteensä 10minuuttia ja olisi voinut jäädä vaikka asumaan pomppulinnaan😀

s2.png

Pikku Myy -kumpparit tuli meille mutkan kautta. Alkujaan ostettiin Palokan Prisman alesta ”jokasäänsaappaat” eli lämminvuorelliset Nokiat. Ne kuitenkin osoittuivat 2-laatuisiksi kun kahden päivän jälkeen toisesta saappaasta oli lähtenyt väri ja saapas oli täynnä hiusmurtumia. Saappaat olivat myös sisältä litimärät kun hain Lilliä päiväkodista. Käytiin sitten palauttamassa ne ja saatiin tilalle Nokian Pikku Myy -kumpparit kun lämminvuorellisista ei enää Lillin kokoa löytynyt. Meitä vanhempia se luonnollisesti harmitti, mutta Lilli sai kumpparit jotka alkujaankin halusi.😀

s5.png

Näin jo muutama viikko sitten pikkusiskollani silmääni miellyttävän bluethooth -kaiuttimen ja kun löysin sen Gigantista tarjouskorista pakkohan sellainen oli saada itsellekkin. Ja on kyllä joka sentin arvoinen vehje! Itse kuuntelen musiikkia lähinnä keittiössä puuhaillessa mutta kaiutin on hyvä myös Lillin käytössä kun hän illalla kuuntelee unilauluja tai päivällä

s3.png

Ja sitten loppuhehkutus: Mäki-Matin perhepuiston vierestä sain tänään napattua Mr.Mime -pokemonin ja olen edelleen innoissani. Niin paljon kuin aluksi bestikseni Pokemon-innostukselle nauroinkin, voin nyt tunnustaa, että hyvä etten itkenyt onnesta kun liki parin tunnin alueella pyörimisen jälkeen Mr.Mime ruutuun ilmestyi ja lopulta jäi palloon (kymmenien heittojen ja vattujen jälkeen).😀

mr.mime

Minä, konmarilahkolainen.

Avainsanat

, , , ,

Konmari on tämän hetken suurimpia ilmiöitä. Oikea muoti-ilmiö mihin varsinkin me työttömät (joissain piireissä jopa säälittäviksikin kutsutut) perheenäidit olemme hyväuskoisuuttamme langenneet (ainakin jos muutamaa toimittajaa on uskominen). Kuormitamme hyväntekeväisyystahoja tavaroillamme joista ajattelemme jollekin muille olevan iloa ja täytämme roskakatokset vuosia nurkissamme säilötyillä roskilla. Miksi emme vaan voi elää siinä paskassa (anteeksi roskassa), jonka olemme itse ympärillemme luoneet taisi eräskin teksti meiltä ”konmarilahkolaisilta” tiedustella. Yllättäen tuosta artikkelista oli netistä poistettu kommentointi mahdollisuus… Ja lopulta artikkeli katosi netistä kokonaan. Liekkö sivusto saanut palautetta artikkelista?

Onhan se outoa miten ”jonkun Japanilaisen pikkupimun” kirja saa ihmiset siivoamaan kotinsa, keräämään tavaransa kasoiksi ja käymään kasat läpi valiten säilytettäväksi vain ne joista on iloa parhaillaan elettävässä elämän vaiheessa.  Iloita nyt tavarasta! Kuinka materialistista ajattelua! Ja kuinka itsekästä moinen on, sillä ”pärjäähän miehetkin kaksilla kalsareilla, verkkareilla, paidoilla ja sukilla! Kaikki muu on turhaa materialismia ja naisellista hömppää!” (lausui eräs tuttava)

Muuten sinä mahdollinen kanssalahkolainen, oletko huomannut, että kun kerrot jossain esim Facebookin ryhmässä marittavasi, erityisesti ihmiset joilla ei ole (enää) kotona lapsia tulevat mielellään kertomaan sinulle miten olisivat voivat kertoa meille kaikille hurahtaneilla hölmöille kotiäideille ”oikein siivoamisen” salaisuuden (mikä yleensä tarkoittaa paljon varastotilaa ja laatikoita, säilytysratkaisuja jne.) ilman kirjaakin? Minä olen huomannut.

Mutta kaikkein pahinta on se, että tuhoamme Suomen kansantalouden kasvun miettimällä tarkkaan mitä tavaraa kotiimme jatkossa kannamme. Eräällä nettipalstalla spekuloitiin, miten ”Anttilakin meni konkkaan kun kotirouvat päättivät lopettaa kuluttamisen”. Se on kuulemma ”Japanilaisten juoni Aasian markkinoiden tuomiseksi Suomeen”. Heh, mua oikeasti harmittaa, että foorumin pitäjät poistivat tuon humoristisiä piirteitä saaneen keskustelun. Sieltä sai useammatkin hyvät naurut lukiessaan.

Lisäksi tämä uskonlahko, joka saa meidän hyvät kristityt puhumaan sukillemme kuin vertaisellemme, aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia sillä se saa meidät herkät äiti-ihmiset purkamaan yksinäisyytemme arvottomalle krääsällemme. Kyllähän kaikki järkevät ihmiset tietävät, että skitsofrenia tarttuu herkästi ihmisestä toiseen (pienen vaaleanpunaisen kirjan välityksellä) kun ollaan uskonhurmiossa? Näin ainakin bussissa mun edessä olevat rouvat vaahtosivat. Arvatkaapa meinasiko pokka pettää? Hekottelin koko kotimatkan pykäkiltä kävellessäni. Kylläpä tämä Konmari tuo iloa. Monellakin tavalla😀

Millaisiin ennakkoluuloihin sinä (arvoisa konmarilahkolainen😀  sori oli pakko) olet marittaessasi törmännyt? Onko tullut kommenttia lähipiiriltä? Vai onko konmari sinusta hömppää?

Tiivistelmä meidän kesästä.

Avainsanat

, , , , , , , ,

Meidän kesätauko virahti hiukan turhankin pitkäksi kiitos ensin särkyneen kännykän, sen kanssa olleen säädön ja heti perään särkyneen läppärin. Onneksi laitteissa oli kuitenkin kaikissa laitevakuutukset takuun lisäksi ja vieressä on vielä uutuuttaan kiiltävä Samsung Galaxy J5 (2016). Läppäri lähti eilen huoltoon uudelleen sillä maanantaina kun hain sen huomasin aika pian, ettei kone ole juuri sen paremmassa kunnossa kuin ekaan huoltoon mennessään vaikka ulkoisesti ehjältä näyttikin. Nyt sormien alla on lainakone oudolla näppäimistöllä, kaikki kirjoitusvirheet ei siis tällä kertaa johdu mun lukihäiriöstä vaan ihan siitä, että näppäimistön näppäimet ovat aivan eri kohdilla kuin mun omassa ihanuudessa. Mutta niin tai näin, pääsen kuitenkin viimein kertomaan meidän kesästä ja sunnuntaihin loppuneesta lomasta.

Alku kesä juhannukseen asti kököteltiin kotona ja tuosta pätkästä ei nyt ole mitään maailmaa mullistavaa kerrottavaa. Lilli lähinnä parkkourasi oma toimisesti toimintapuiston radalla ja minä kirosin särkynyttä puhelinta ja olin sometauolla. Mikä oli oikeasti muuten todella rentouttavaa. Olenkin aika hyvin saanut karsittua some-aikaa nytkin kun on älypuhelin käytössä.

Juhannus oli astetta vauhdikkaampi, sillä mentiin Outokumpuun ystävieni luo Kajaanissa asustavan bestikseni kanssa, mutta matkaan toi mutkia muun muassa se, että bestis jäi bussilla tullessaan Nurmeksessa pois kotikyläni Juuan sijaan missä häntä odotin. Juhannuksen aattona ajelinkin ensin pelastamaan ystävättäreni koirineen ja sen jälkeen Outokumpuun rakkaan ystäväpariskunnan (joita nykyään näen ihan liian harvoin välimatkan vuoksi) luo. Vietiin viemisinä joku ”viikinkien mölkky” (pelin oikeaa nimeähän en tähän hetkeen tietenkään muista), joka oli outo tennisken ja mölkyn yhdistelmä, sitä pelatessa sählätessä meinasi kaikilla hermot loppua, mutta loppujen lopuksi hauskaa oli. Lapseton juhannus oli kokonaisuutena näin täysin itsekkäästi sanottuna I H A N A. Ensi juhannukseksi bestikseni puhui reissusta hänen sukunsa mökille etelään. Saa nähdä mitä siitä sitten tulee.😀

Lilli vietti juhannuksensa mun porukoilla, sillä hän suunnilleen joulusta lähtien on puhunut siitä miten hän haluaa olla juhannuksena rauhassa mummon, ukin ja tädin eli siskoni kanssa. Ja tämähän sopi kaikille paremmin kuin hyvin.

Häiriöt mun hermostossa tosin teki sen, että muhun sattui ihan helvetisti joillain ajomatkoilla. Kun vietiin Lillin kanssa bestistäni Kajaaniin pysähdyttiin suunnilleen jokaisella levikkeellä sillä jalat oireili ikävästi. Onneksi oli hyvää seuraa eikä kiire minnekkään. Kajaanissa yöpyessäni sain ystävättäreltäni lainaan Sims3 sarjan pelejä ja pari viikkoa lomasta menikin vapaahetkien salliessa sen pelaamiseen. Tykkäsin muuten aikanaan teininä enemmän Sims2:sta enkä varmaan lataa mun kunnostettuun läppäriin Sims -peliä enää.

Heinäkuussa oltiin vuorotellen kotona ja mummolassa. Ja käytiinpä Lillin ja hänen isänsä kanssa Ähtärin eläinpuistossa ja Tuurin Kyläkaupassakin (kuvia ois tietysti kiva esitellä mut ne on kaikki exän puhelimessa kun mun lainakapula oli kameraron). Eläinpuistossa Lillille ja meille aikuisillekkin oli paljon katseltavaa ja Lilli rakastui siellä kissanpennun tavoin leikkineeseen lumileopardiin. Hänen tosin ensin oli kysyttävä onko lumileopardi oikea vai ei, siihen kun ei päässyt koskemaan.😀

Ähtärin matkamuisto myymälästä meille muuttikin sitten äitini mukaan nimetty pieni lumileopardin pentu (Lilli tosin olisi halunnut sen kaikista suurimman pehmolelun joka oli paaaaaaljon isompi, mutta isänsä kanssa tuumimme, että pienempi saa riittää). Leopardin kämppikset, pehmokisut Brutus ja Lemmikki joutuivat luopumaan suosikkejen asemastaan sillä Lilli rakastui aidon oloiseen leopardipehmoon.

Heinäkuussa pidettiin myös taas jakso kirppispöytää mun uuden harrastuksen ”marituksen” jälkeen. Meiltä lähti erinäisinä lahjoituksina, kirppistelyinä ja roskiin hävittämisenä KAKSITOISTA JÄTESÄKILLISTÄ tavaraa. Eikä meillä silti vieläkään mitenkään minimalistisesti tavara ole. Lähinnä marittaessa huomasi miten paljon kaikkea turhaa meille olikaan vuosien mittaan kertynyt. Tähän projektiin palaan jatkossa useammallakin postauksella, sillä oon ihan ihastunut tähän (KonMari) järjestelytekniikkaan.

IMG_20160729_221815[1].png

Eilen tultiin sitten viimeisimmältä mummola reissulta. Liki kolmen viikon aikana Lilli keräsi sankoittain viinimarjoja, vattuja ja käytiinpä me sienessäkin! Sieniä tosin ei paljo matojen syömien karsimisen jälkeen syötäväksi jäänyt, mutta kyllä siitä herkullisen sienisalaatin sai. Harmi kun sieniä ei pakastimeemme astipäässyt, mutta ehkä me tässä vielä innostutaan täällä Keski-Suomessa sienestämään.

Käväistiinpä samalla Pohjois-Karjalan reissulla joensuulaisen ystäväni kanssa Kajaanissa edellä mainitun bestikseni luona. Se reissu olikin sitten melkoinen enkä suoraan sanottuna ole eläessäni ollut varmaan niin kännissä kuin tuolloin. Enkä aio kyllä ollakkaan. 3-kympin lähestyessä olen nimittäin kehittänyt taidon kärsiä krapulasta. Monta päivää. Mukavaa varsinkin, kun en yleensä juo kuin yhden tai kaksi alkoholitonta siideriä. Kaverini laittoikin krapulani harjoituksen puutteen piikkiin. Minä päätin tuolloin yli sadan kilsan kotimatkalla jatkossa pysyä yleensä suosimissani alkoholittomissa luomu siidereissä. Ne maistuukin paremmilta kuin alkoholilliset.

Minä taas innostuin Samsungiin siirtymisen jälkeen – ah niin muodikkaasta – Pokemon Go:sta. Pokemoneja tosin ei Juuassa hirveämmin näkynyt, joten nyt Jyväskylässä on kuin olisi karkkikaupassa. Lillin lempileikkipuistoissa on useampiakin PokeStoppeja, joten saattaapi olla, että syksy kuluu ulkosalla. Mikä sinällään on ihan hyvä sillä liikunta on näin elopainon kanssa tuskailevalle enemmän kuin hyödyksi.

Niin ja sainpa tuossa pari viikkoa sitten kutsun saapua (vasta) lokakuussa pään magneettikuvaan ja selän MRI:hin. Heinäkuussa tapaamani nuori komea lääkäri totesi, että ei se normaalia ole (vaikka alkukesästä toinen lääkäri niin väittikin), että mun ikäisellä perusterveellä on jatkuvasti hermohäiriöitä ja kipuja. Nyt olo on toisaalta huojentunut, että hommaa tutkitaan, mutta epäillyn Ms-taudin diagnoosi pelottaa. Varsinkin kun diagnoosi voi olla myös melkein mikä tahansa muu fibromyalgian ja aivokasvaimien väliltä. Tai sitten olen hullu ja luulotautinen. Mutta selvyys olisi mukava saada joka tapauksessa ja parhaassa tapauksessa joku kipuihin tms tepsivä hoitokin. Tietäisipä sitten mitä tällä elämällään tekee seuraavaksi, kun mieli tekisi kouluun tai töihin, mutta tällä hetkellä kipuja on niin paljon ettei kasista neljään duuni todennäköisesti onnistu. Mutta aika näyttää… Sitä oon toistellu nyt puoli vuotta ja oon alkanu vihata tätä sanontaa, mutta minkäs voit.

Ps. Kesällä tuli blogin Fb:ssä 500tykkääjää täyteen ja lupasin arpoa kaikenlaista kivaa. Taidankin pian laittaa ekat arvonnat Facebook sivuilleni. Kannattaa siis olla kuulolla.😉

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.